JÄÄTUULET

Olen ollut todella laiska taas tämän blogin suhteen.
Mun päivät on kulunut tallilla - kyllä.
En mä kyennyt olemaan kuin viikon erossa hevosista.
Tosin, ponit on ottaneet kaiken ilon irti mun yksi kätisyydestä?
Onko se edes sana...

Ainiin, se leikkaus.
Kaikki meni hyvin, maanantaina kävin terkkarissa ottamassa hakaset haavasta pois.
Pääsiäisen jälkeen pääsen eroon kantositeestä ja saan alkaa kuntouttaa kättä.
Jes, jes, jes.

Haava on tosi siisti, jopa terkkarissa ihmeteltiin sitä.
Kivut ovat olleet tosi pientä verrattuna siihen, mitä ne olivat ennen leikkausta.
Tai sitten mulla on vaan korkea kipukynnys, kuten lääkäri väitti.

Aika on käynyt välillä tooodella pitkäksi.
Mulla oli siis hyvää aikaa aloittaa Netflix:ssä uusi sarja, nimittäin Glee.
Joskus nuorempana tuli sitä välillä katsottua.
Silloin kun olin yksinäinen ja masentunut, syrjäytynyt paska.
Oonhan mä sitä vieläkin, mutta nykyään oon ihan sujut sen kanssa.

Mistä tulikin mieleen, että mun vointi on ollut pelottavan pitkään aika tasainen.
Lukuunottamatta kaikkia itkukohtauksia, kun oon sivusta katsellut muiden onnea.
Onnea, jota mä en tuu koskaan saamaan.

Musta tuntuu, että mun kaveritkin on etääntymässä.
Ne tekee ohareita, voi toki olla että kuvittelen kaiken.
Otan kai liian helposti itseeni, ei saisi olla niin herkkä.

Helvetti, mä olen tänään synkkänä. Ei ehkä pitäisi.
Jospa siirtyisin pois koneen äärestä, kävisin takaisin nukkumaan.
En saanut viime yönä juuri ollenkaan nukutuksi, mistälie sekin johtui.

Oon saanut paljon uusia ideoita blogin suhteen.
Aiheita mistä voisin joku kerta kirjoittaa.
- Mutta kun en koskaan saa aikaiseksi mitään.

Tulin jo eilen kotiin pääsiäisen viettoon.

Nyt ei irtoa enempää tekstiä, joten seuraavaan kertaan.

MURTUNUT

Nyt on tilanne se, että...

Sain viimein työpaikan K-Supermarketista - ilman lävistyksiä.
Noh, olin siellä maanantaina ensimmäistä päivää ja pidin kovasti.

Töistä tultuani lähdin tallille ja kuinkas kävikään.

Hevonen kaatui ja minä mursin solisluuni.
Sinne meni sekin työpaikka, sillä tämän parantelu kestää ainakin 1-2kk.

Kärsin hirveistä kivuista muutaman päivän, koska laitoksen mukaan "sain vain kovan tällin."
Mikään ei kuulemma voi olla murtunut, koska ihoni ei vaihtanut väriä.

Keskiviikkona sain kuitenkin tarpeekseni ja soitin päivystykseen, jotka kehottivat tulemaan lääkärille. Jonotettiin siellä useampi tunti ja sillä välin röntgen ehti mennä jo kiinni. Lääkäri käski tulemaan seuraavana päivänä uudelleen kuvattavaksi, sekä määräsi kovat määrät särkylääkettä. Epäilys oli kuitenkin, että solisluu on murtunut.

Torstai aamusta röntgeniin, sen jälkeen uudelleen lääkärille. Kuvista sitten paljastui karu totuus.
Solisluu todella oli murtunut, mutta palaset olivat niin erillään toisistaan, että lääkärikin oli kahden vaiheilla. Yleensä solisluu paranee itsekseen ja hoidoksi riittää kantoside. Harvoissa tapauksissa solisluuta lähdetään korjaamaan leikkauksella, sillä siinä on aina omat riskinsä.

Lääkäri soitti kysyäkseen ortopedin mielipidettä, joka oli suora - se on leikattava.
Muuten parantuminen pitkittyy, eikä se välttämättä pääse itsekseen luutumaan kunnolla.
Paremmat ja varmemmat tulokset saadaan tässä tilanteessa siis leikkauksella.

Maanantaina aamusta lähden leikkaukseen.

Kaikki kyselevät, että pelottaako mua.
- Ei, ei pelota.

Paitsi se, että mitä jos en saa enää koskaan ratsastaa?
Aika moni on ollut hyvinkin yllättynyt siitä, että mä haluan vielä takaisin hevosen selkään.
Jopa mun äiti ehti kuvitella, etten koskisi hevosiin enää ikinä.

Väärin.

Mua harmittaa todella paljon, niin tuon työpaikan kuin mun harrastuksenkin puolesta.

Tämän enempää en nyt kirjoita, koska yhdellä kädellä se on jokseenkin haasteellista.

MUSTA VERHO

Hiihtolomaviikko tekee tuloaan, joten parasta kirjoittaa tänne ennen kuin lähden viettämään kotiin lomaani. Mulla ei ole oikein mitään järkevää sanottavaa. Kaikki on pysynyt ennallaan.

Olen laittanut varmaan 100 eri paikkaan sähköpostia, mutta kukaan ei huoli ilmaista työvoimaa.
Muutamiin haastatteluihinkin olen päässyt, mutta vapaita paikkoja on kuulemma vasta huhtikuussa.
Mitä tekemistä mä muka siihen asti keksin?

Kaiken kukkuraksi sossu ilmoitti perivänsä mun palkasta osansa, joka tarkoittaa sitä, ettei mulle jää mitään. Eli siihen taisi loppua mun työnhaku. Mä en todellakaan anna itse ansaitsemiani rahoja millekkään sossulle, vaikka ne menisivätkin osa mun itsenäistymisvaroihin

Mulla oli suunnitelmissa mennä tänä vuonna itsenäistymisvaroilla autokouluun, mutta nyt sossu ei tue edes sitäkään. Se on niin kallis ja mun kaikki rahat menee siihen. Niimpä, MUN, ei sossun.
Sitäpaitsi ajokortti on hyödyllinen. Olisin voinut pyytää vaikka rahaa hattarakoneeseen, mutta en tehnyt niin. Miksi? - koska se on turha. Okei, ehkä hieman typerä esimerkki mutta ymmärrätte pointin varmasti. 

Nuorisokodin "pikkuvarasta" ei olla saatu vieläkään kiinni, tuskin tullaan saamaankaan. Meille siis järjestetään risutalkoot, joilla korvaamme kadonneet rahat. Loistavaa.

Kiristetyistä säännöistä huolimatta oon käynyt tallilla. Aluksi "lähden lenkille" meni läpi, mutta kun mun "lenkit" venyi 4-5h pituisiksi alettiin epäillä. No sittemin jäin kiinni, enkä ihme kyllä saanut huutoja harteilleni. Musta oltiin itseasiassa jopa ylpeitä, niin oudolta kuin se kuulostaakin.

Mun pinna on hippusen tiukalla, sillä röökit loppui eilen. Mistä tulikin mieleeni, että pitäis kai siivota. Saisin vähän rahaa. Aion myös anella, että pääsisin jo tänään lähtemään kotiin. Todennäköisesti en pääse, mutta yrittänyttä ei lannisteta.

Täällä sattuukin olemaan töissä juuri se yksi ohjaaja, jonka kanssa en tule enää toimeen.
Ennen se oli tosi mukava, mikälie siihen on mennyt. Nykyään se kohtelee mua kuin roskaa.
Haukkuu ja provosoi, haluaisi pistää mut vaarallisuus teisteihin.

Pesköön lettunsa, tuntuu että siellä on kokonainen hiekkalaatikko. Yritän vaan olla välittämättä.
Teinkin tyypille jo selväksi, etten aio olla enää missään tekemisissä, eillei ole aivan pakko.

Oon kuluttanut mun pitkiä päiviä myös katsomalla leffoja, lähinnä sellaisia synkemmistä aiheista kertovia. Kiusaamista, hyväksikäyttöä, perheväkivaltaa, masennusta, itsemurhia. Voin myöntää itkeneeni, sen verran raakoja kuvauksia. Muistot nousi pintaan mussakin.

Kaikki löytyvät netflixistä, jos joku omistaa tunnukset ja haluaa katsoa.
- Precious
- Trust
- Cyberbully

Argh, koneeni sai tässä kohtaa jonkun vammauskohtauksen ja poisti tekstini.
Otetaan siis uusiksi.

Ensimmäiseen pystyn samaistumaan parhaiten. Trust herätti tukahdutettua, syvää inhoa omaa faijaa kohtaan. Cyberbully on siitä osuva, että se kertoo kuinka pelkät sanatkin voivat oikeasti satuttaa. Nettikiusaaminen ei jää kouluun, se seuraa kotiinkin. Et ole turvassa enää missään. 

Se on vakavaa, niinkuin kaikki muukin kiusaaminen.  

Näihin sanoihin on hyvä päättää tämän päiväinen postaus.
Viettäkää mukava hiihtoloma!