MUSTA VERHO

Hiihtolomaviikko tekee tuloaan, joten parasta kirjoittaa tänne ennen kuin lähden viettämään kotiin lomaani. Mulla ei ole oikein mitään järkevää sanottavaa. Kaikki on pysynyt ennallaan.

Olen laittanut varmaan 100 eri paikkaan sähköpostia, mutta kukaan ei huoli ilmaista työvoimaa.
Muutamiin haastatteluihinkin olen päässyt, mutta vapaita paikkoja on kuulemma vasta huhtikuussa.
Mitä tekemistä mä muka siihen asti keksin?

Kaiken kukkuraksi sossu ilmoitti perivänsä mun palkasta osansa, joka tarkoittaa sitä, ettei mulle jää mitään. Eli siihen taisi loppua mun työnhaku. Mä en todellakaan anna itse ansaitsemiani rahoja millekkään sossulle, vaikka ne menisivätkin osa mun itsenäistymisvaroihin

Mulla oli suunnitelmissa mennä tänä vuonna itsenäistymisvaroilla autokouluun, mutta nyt sossu ei tue edes sitäkään. Se on niin kallis ja mun kaikki rahat menee siihen. Niimpä, MUN, ei sossun.
Sitäpaitsi ajokortti on hyödyllinen. Olisin voinut pyytää vaikka rahaa hattarakoneeseen, mutta en tehnyt niin. Miksi? - koska se on turha. Okei, ehkä hieman typerä esimerkki mutta ymmärrätte pointin varmasti. 

Nuorisokodin "pikkuvarasta" ei olla saatu vieläkään kiinni, tuskin tullaan saamaankaan. Meille siis järjestetään risutalkoot, joilla korvaamme kadonneet rahat. Loistavaa.

Kiristetyistä säännöistä huolimatta oon käynyt tallilla. Aluksi "lähden lenkille" meni läpi, mutta kun mun "lenkit" venyi 4-5h pituisiksi alettiin epäillä. No sittemin jäin kiinni, enkä ihme kyllä saanut huutoja harteilleni. Musta oltiin itseasiassa jopa ylpeitä, niin oudolta kuin se kuulostaakin.

Mun pinna on hippusen tiukalla, sillä röökit loppui eilen. Mistä tulikin mieleeni, että pitäis kai siivota. Saisin vähän rahaa. Aion myös anella, että pääsisin jo tänään lähtemään kotiin. Todennäköisesti en pääse, mutta yrittänyttä ei lannisteta.

Täällä sattuukin olemaan töissä juuri se yksi ohjaaja, jonka kanssa en tule enää toimeen.
Ennen se oli tosi mukava, mikälie siihen on mennyt. Nykyään se kohtelee mua kuin roskaa.
Haukkuu ja provosoi, haluaisi pistää mut vaarallisuus teisteihin.

Pesköön lettunsa, tuntuu että siellä on kokonainen hiekkalaatikko. Yritän vaan olla välittämättä.
Teinkin tyypille jo selväksi, etten aio olla enää missään tekemisissä, eillei ole aivan pakko.

Oon kuluttanut mun pitkiä päiviä myös katsomalla leffoja, lähinnä sellaisia synkemmistä aiheista kertovia. Kiusaamista, hyväksikäyttöä, perheväkivaltaa, masennusta, itsemurhia. Voin myöntää itkeneeni, sen verran raakoja kuvauksia. Muistot nousi pintaan mussakin.

Kaikki löytyvät netflixistä, jos joku omistaa tunnukset ja haluaa katsoa.
- Precious
- Trust
- Cyberbully

Argh, koneeni sai tässä kohtaa jonkun vammauskohtauksen ja poisti tekstini.
Otetaan siis uusiksi.

Ensimmäiseen pystyn samaistumaan parhaiten. Trust herätti tukahdutettua, syvää inhoa omaa faijaa kohtaan. Cyberbully on siitä osuva, että se kertoo kuinka pelkät sanatkin voivat oikeasti satuttaa. Nettikiusaaminen ei jää kouluun, se seuraa kotiinkin. Et ole turvassa enää missään. 

Se on vakavaa, niinkuin kaikki muukin kiusaaminen.  

Näihin sanoihin on hyvä päättää tämän päiväinen postaus.
Viettäkää mukava hiihtoloma!

MESSUT

" Kun kompastut, jatka kierimistä.

Liike vie aina asioita eteenpäin. "

Oonpas reipas, jo toinen postaus tän viikon sisään!

Oltiin eilen äidin kanssa helsingin Finlandia talolla, Minä olen nimisillä messuilla.
Nimi ei mulle ainakaan oikein avannut messujen ideaa, joten tähän alkuun voisin hieman valaista teitä lukijoita - joita on muuten ilmestynyt kaksi lisää O___o Tervetuloa vain!

Minä olen messut olivat mulle positiivinen yllätys. Mun äiti on tunnetusti vähän hömppä, joten olin aika skeptinen messujenkin suhteen. Jälkeenpäin harmittelin kuitenkin sitä, että rahaa oli niin vähän, olisin löytänyt sieltä vaikka ja mitä pientä kivaa! 

Mun ensimmäinen oletus kun astuttiin sisään ovista oli, että mihin mä oon lähtenyt. Kuvittelin, että paikka kuhisi jotain jeesus-hörhöjä, mutta niitä olikin vain muutama. Itse en siis ole kovinkaan uskonnollinen, vaikka kristitty olenkin. Johonkin mä kuitenkin haluan uskoa.

Toivottavasti en säikytä ketään, tai leimaa itseäni täysin sekopäiseksi kertoessani tästä.
Mun äiti on reiki hoitaja, lukee korteista, sun muuta. Aluksi mua itseänikin lähinnä huvitti koko touhu, mutta oon kiinnostunut siitä aina enemmän. Joskus kun meillä on varaa, äiti on luvannut kustantaa mulle erään kurssin.

Messuilla oli paljon ilmaisia "hoitoja", joita käytiin tottakai kokeilemassa. Mulle tehtiin muunmuassa sieluskooppi, sain paljon erillaisia esitteitä ja osti äiti mulle yhden korunkin.

Ehkä se riittää niistä messuista. Mikäli jotakuta asia kiinnostaa, kysykää ihmeessä, kerron kyllä lisää mielelläni! Olen myös pohtinut, että olisiko videopostaus aivan typerä ajatus? Inhoan itsessäni kaikkea, joten sinänsä siinä olisi haastetta mulle. Ääneni on myös kamalaa kuultavaa, synnyinhän möröksi enkä ihmiseksi. :P Noh, pulmasta toiseeen.

Jos tekisin videon, mikä sen aihe olisi? Toivoisin teiltä ehdotuksia. :)
Kukaan tuskin jaksaa kuunnella, saatika sitten katsoa kun yritän mumista kuulumisia ja väkisin vääntää jotain jutun juurta. Yhden kysymys vlogin olen joskus toteuttanut, erään facebook ryhmän toimesta. Videon tekemisen edellytyksenä on tietysti, että kamerani suostuu yhteistyöhön ja saan järjestettyä muistikorttiin tarpeeksi tilaa videota varten. 

ITSEKÄS TEKO

Tällä kertaa blogin lukijoille on luvassa kuva painotteinen postaus!
Mun elämässä ei ole tapahtunut kummempia - mitä nyt joudun kuuntelemaan joka päivä saarnaa siitä, että mun täytyisi löytää uusi työpaikka. Olen kysellyt läpi kohta koko Järvenpään, eikä vieläkään ole tärpännyt. Joko heillä on jo harjoittelia, liike on liian pieni tai jokin muu syy. Turhauttavaa.

Olen nyt myös löytänyt tallin jolla tahdon käydä, mutta mitäs sitten tapahtuu..
Joku on varastanut miltein 1000€ laitoksemme "kassasta". Tämän johdosta kaikki huvittelu, mukaan lukien kavereiden kämpillä vierailu, sekä harrastukset kielletty siihen asti kunnes syyllinen selviää.
Toisin sanoen, pahimassa tapauksessa jopa jouluun asti. Mä oikeasti tungen sen paskiaisen pään perseeseen, jos mun ratsastuskuviot menee pilalle tämän takia. 

Sitten aiheeseen. Me oltiin tuossa yksi sunnuntai Jennin kanssa katsomassa Apassionata.
Käytiin ennen sitä myös kuvailemassa Helsingin keskustassa ja syömässä kampin meksikolaisessa ravintolassa.

Show ei ollut yhtä henkeä salpaava kuin ensimmäisellä kerralla, mutta aiheutti silti kylmiä väreitä!
Petyin hieman, kun areenalla ei nähtykkään kahden hevosen selässä seisovaa tyyppiä, joka hyppäsi palavan esteen yli - niinkuin viime kerralla.

Ainut mikä meni reissussa vähän mönkään oli, että kamera alkoi temppuilla.
Se ei suostunut ottamaan kuvia ja akku piti irroittaa vähän väliä.
Toiseksi vieressämme istui joku todella äkäinen nainen.

Menimme Hartwall areenalle myös pientä kiertotietä, mutta siitä ei ollut haittaa koska olimme muutenkin paikalla hyvissä ajoin. Meillä oli välitauolla myös super hauskaa :D

Siirrytäänpä kuvien pariin...

Ensimmäisenä harvinaisen iloinen minä! :)

Huh, tulipa niitä paljon :D Eikä tuossa ole edes kaikki onnistuneimmat.

Ehdottomasti paras hetki esityksessä oli,
kun loppu puolella tulivat valkeat vapaana juoksevat hevoset! ♥

~ See you soon ~