MOOTTORITIE TAIVAASEEN

Askel hiljenee – seisahtuu,
liekki hiipuu – sammuu.

Lepää rauhassa rakas mummi ♥

Palasimme tänään Santalahdesta, mutta jostain syystä teksti ei nyt luista.
Siksi tästä tuleekin tällä kertaa kuvapainotteinen postaus.

Lukijat putoavat matkasta, samaa tahtia kuin lehmän häntä laskee.
Onneksi, en tee tätä kuitenkaan heidän takiaan - vain itseni takia.

Koti ikävä painaa...
Onneksi lähdenkin jo huomenna.

Saavuimme Kotkaan maanantaina.
Lähtö oli jo kymmeneltä aamulla ja matka kesti muutaman tunnin.

Paikka oli vähintäänkin yhtä hieno, kuin olin kuvitellut ja kuvista päätellyt.
Ei kuin kamera käteen ja kuvaamaan!

 Kävin jopa uimassa, heittämässä talviturkkini mereen!
Oli muuten kylmää vettä..

Sää oli pääasiassa todella hieno, vaikkakin tuuli oli meren ääressä kovempi.
Aurinko paistoi, taivas oli sininen ja täynnä valkoisia pilven hattaroita.

 Luontopoluille en ennättänyt, mutta jälkeenpäin sainkin kuulla, että ne olivat olleet pettymys.
En siis menettänyt mitään.

Löytyyhän tuosta läheltäkin tavallista metsämaisemaa, jos kuvaamaan haluaa.

Ensimmäistä kertaa kuvasin lintuja.

Sieltä löytyikin monenlaista siivekästä.
Lokkeja, hanhiperhe ja joutsenia - joista viimeisimmistä en valitettavasti saanut kuvia.

Jossain vaiheessa taivas repesi ja kasteli maan.
Sade kesti kuitenkin vain hetken.


Kauempana kuulimme vaimeaa jyrähtelyä.
Ukkonen ei kuitenkaan päättänyt yllättää meitä "turisteja".

Reissu lähensi meitä kummasti.

Kaikki neljä tyttöä - jotka vielä joskus riitelivät, nukkuivat samalla parvella ja nauroivat.
Valvoimme, katsoimme leffaa, saunoimme ja lilluimme poreammeessa.

Kävimme myös syömässä kahdessa ravintolassa.
Ensimmäinen oli hiukan pettymys, mutta toinen kyllä korvasi sen!

Jopa minä, nirso söin vatsani täyteen, aivan oikeassa ravintolassa.

- KKK-

Kiitos, kumarrus ja kommentti!

SUUNNITELMIA

Paljon on ehtinyt tapahtua..

Kuten varmaan huomaatte, en mä missään Seinäjoella ole.
Istun harrastetilassa koneella ja kuuntelen muiden kikattelua.

Lauantaina, kun sain päästötodistuksen käteen - lähti homma ihan lapasesta.
Lähdin Hyrylään, tottakai näkemään ystäviäni ja juhlistamaan koulujen päätöstä.
Otettiin sitten muutamat, vaikka tiesin varsin hyvin, että laitokseen ei olisi mitään asiaa edes hiprakassa.

Olin luvannut palaavani takaisin yhdeksältä, näin ei kuitenkaan tapahtunut.
Olin aivan unohtanut, että tänään oli lauantai ja bussi aikataulut sen mukaiset.
Ei sellaista bussia mennyt.

Ennen lähtöäni, olivat ohjaajat varoitelleet, että eivät tule hakemaan jos myöhästyn.
Ja jos myöhästyn.. en lähde leirillekkään.

Vaihtoehtoja ei ollut ja päädyin siihen tulokseen, että menen takaisin kymmenen bussilla.
Kello oli lähemmäs seitsämän, kun kaverini sai idean, että lähdetään katsomaan hänen hoitoponiaan.
Liftasimme ja saimme kuin saimmekin kyydin. Meidän piti olla ennen kymmentä takaisin, mutta..

Siellä me keskellä landea, kaukana kaikesta olimme vielä keskellä yötäkin.
Olihan meillä hauskaa, paistettiin makkarat ja avattiin shamppanja pullo.
Kuitenkin perimmäisenä mielessäni kalvoi leiri.

Olin odottanut sitä kuin kuuta nousevaa ja olin varma, että minulla tulisi olemaan hauskaa sielläkin.
En kuitenkaan voinut jättää kaveriani, joten jäin silläkin uhalla, että joutuisin maksamaan 600€ väliin jääneestä leiristä matkoineen.

Puhelimeni soi useaan otteeseen ja kun lopulta uskaltauduin vastaamaan..
Nuorisokoti ilmoitti, että ei pääse hakemaan minua, sillä oli tilanne päällä.
Ehdottivat seuraavaa bussia - tällöin huomasin, etten ollut muistanut ottaa korttia edes mukaani.
Äiti oli raivoissaan ja käski lähettämään laitokseen paikan osoitteen, minut haettaisi varmasti.

Suljin puhelimen, tilanne tuntui toivottomalta.
Minun täytyisi vain hyväksyä, että leiri jää minulta tällä kertaa väliin.

Nukuin surkeasti.
Aamulla lähetin äidilleni viestin, että en juuri nyt jaksa kuunnella hänen tilitystään.
Vastaukseksi sain: Olet seurasi valinnut, minä en kuulu siihen.

Aivan, hän pisti välit poikki.
Enkä ole vieläkään kuullut hänestä mitään.
Päätin antaa aikaa, hän saa itse ottaa yhteyttä jos tahtoo.
Saimme kyydin ponin omistajalta takaisin hyrylään, kuten olimme saaneet yöpaikankin.
Hyrylään päästyämme, menimme kahden mukavan juopon luokse, jotka olimme tavanneet eilen.
He olivat tarjonneet jäätelöt ja pyytäneet käymään. Nyt oli oiva tilaisuus.


He olivat meille vähän aikaa kuin perhe. Tarjosivat kaikkea mitä juuri silloin tarvitsimme.
Onni päättyi kuitenkin lyhyeen ja meidät heitettiin pihalle. Eiväthän he halunneet joutua ongelmiin takiamme. Toisaalta ymmärrän, mutta silti minuun sattui. Kaikki vain jättivät minut.

Hatkareissumme päättyi jälleen siihen, että palasimme molemmat takaisin laitokseen.
Nyt kärsin rangaistuksena siitä viikon liikkumavapauden rajoitusta ja puhelimeni otettiin pariksi päiväksi.

Jouduin pistämään välit poikki kaverini kanssa, sillä hänestä on seurannut enemmän harmia kuin hyvää.
Tätä mieltä ovat ainakin äitini ja laitos. Ehkä hyvä niin, sillä menetin paljon hänen takiaan.

Tiedän, että vikaa on minussakin. Olen liian kiltti. Halusin olla hyvä kaveri.
Onneksi asiat tuntuvat järjestyvän. Sain siirrettyä leirin juhannuksen jälkeiselle viikolle, joten olen velkaa vain 30€ junalipusta, jota en käyttänyt.

Kaikista eniten, haluaisin kuitenkin sopia äitini kanssa.
Mummini halvaantui lopulta kokonaan ja tiedän, että äidilläni on vaikeaa nyt.
Minäkin tarvitsen häntä.

Kaikki tämä sotku sai minut tarttumaan terään.
Olin aivan sekaisin, en edes pystynyt syömään lääkkeitäni.

Nyt tilanne on kuitenkin rauhoittunut.