En tajua miten aika on kulunut näin nopeasti!
Siitähän on jo puoli vuotta kun viimeksi päivitin tätä blogia.
Mulla olisi nyt ihan hirmuisesti asioita kerrottavana, mutta yritän tiivistää tähän tärkeimmät.
Jos rehellisiä ollaan, tää blogin päivittämättä jättäminen on ollut ainoastaan mun saamattomuuden syytä. Välillä oon jopa unohtanut ihan kokonaan tän olemassaolon. Sitten kun oon taas muistanut, että hei se blogi! - mulla ei mukamas ole ollut yhtään ylimääräistä aikaa rustata edes muutamaa sanaa tänne. Toisaalta voin osaltani syyttää koulua. Täyspäiväinen koulu on ollut yllättävän raskasta näin välivuoden jälkeen, mutta oon myös helvetin kiitollinen, että pääsin just sinne minne mä eniten halusin!
Eli, oon nyt aloittanut opinnot Hyvinkään Hyriassa, kuva-artesaani linjalla. Koulu on totta vie täyttänyt mun odotukset ja jopa ylittänyt ne, mutta on tässä huonotkin puolensa. Mulle vaikeeta on yrittää olla vertailematta omia töitä muiden töihin. Myönnettäköön, että ensimmäisen jakson aikana mä mietin useaan otteeseen, että mitä ihmettä mä oikein teen tuolla koulussa. Kaikki muut on niin pirun taitavia. Välillä aloin melkein uskoa, että mut otettiin sisään pelkästä säälistä (koska pääsykokeissa mun päälle kaatui kaappi) + asun aika lähellä koulua, jos vertaa moniin muihin.
Noh, tää on hyvä harjoituksen paikka.
Mun on yritettävä päästä tosta yli.
Hyväksyttävä se, ettei kaiken mitä teen tarvitse olla täydellistä.
Eniten mua kuitenkin jännitti millainen meidän luokka tulisi olemaan. Onneksi sekin yllätti positiivisesti.
Pari ensimmäistä päivää harhailin yksin koulunkäytävillä, mutta en ollut ainoa.
Nyt mulla on kuitenkin kavereita ja ne on mulle tosi iso, sekä tärkeä juttu koulunkäynnin kannalta.
En varmasti jaksaisi käydä koulussa läheskään yhtä aktiivisesti jos joutuisin kokoajan olemaan yksin.
Just nyt meillä on menossa toinen jakso atto-aineita.
Viime jaksossa mä jo onnistuin munaamaan pari kurssia, mutta onneksi sain sovittua korvaavia tehtäviä opettajien kanssa.
Kyllä tää tästä vielä hyväksi muuttuu toivon mukaan.
Koulun lisäksi mulla on muitakin hyviä uutisia.
Nimittäin noin kuukausi sitten meille kotiutui leijonaluppavauva, joka nimettiin Untoksi.
Unto tuli täyttämään pitkään tyhjillään olleen isomman jyrsijän paikan, kun meidän gerbiili vanhukset nukkuivat pois 5 vuoden iässä.
Itseasiassa me ei kerrottu mun veljen kanssa äidille kanin tulosta mitään, käytiin vain yhtenä iltana hakemassa se kotiin.
Olin ensin varma, että äiti suuttuisi ihan kamalasti ja käskisi viedä sen takaisin, mutta kävikin päinvastoin.
Äiti oli täysin myyty ja niinhän me kaikki muutkin.
Unto on todella ihana persoona. Se on oikea hulivili ja super seurallinen!
Meillä on aiemminkin ollut muutamia kaneja, mutta tämä poika on ihan eri maata jos rupeaa vertailemaan.
Mutta on mulla vielä niitä huonojakin uutisia...
Yhtä meidän koirista odottaa näillä näkymin parin viikon sisällä lopetus.
Se on kuukauden päivät sairastanut ja kaikkea ollaan kokeiltu, mutta tuloksetta.
En kuitenkaan vielä halua ajatella sitä, koska ihmeitä tapahtuu ja sillä on välillä ihan hyviä päiviä.
Haluan vaan elää hetkessä ja nauttia jokaisesta päivästä jonka saan vielä viettää sen kanssa.
Tiedän, että sen poismeno tulee olemaan kova paikka.
Se siitä sitten.
Mä meinasin, että tekisin joku päivä tänne videota, kunhan saan ensin hommattua uuden muistikortin (koska onnistuin hävittämään kaks, hups) ja mikäli kamera vain suostuu toimimaan.
Ainakaan näillä näkymin en ole siis lopettamassa blogin pitoa, mutta tulevaisuus näyttää kuinka käy.
Sekin vaihtoehto on nimittäin käynyt mielessä, koska aika ja inspiraatio on välillä tosi kortilla.
Nyt nimittäin aion tosissani yrittää panostaa myös kouluun, joten kaikki muu on jäänyt vähemmälle huomiolle.
Sen verran voin sanoa, että tälle ulkoasulle on tehtävä jotain ja pian, jos aion terästäytyä tämän bloggaamisen suhteen.
Ainiin, mä täytin viimein 18, jeij!
