MUSTA VERHO

Hiihtolomaviikko tekee tuloaan, joten parasta kirjoittaa tänne ennen kuin lähden viettämään kotiin lomaani. Mulla ei ole oikein mitään järkevää sanottavaa. Kaikki on pysynyt ennallaan.

Olen laittanut varmaan 100 eri paikkaan sähköpostia, mutta kukaan ei huoli ilmaista työvoimaa.
Muutamiin haastatteluihinkin olen päässyt, mutta vapaita paikkoja on kuulemma vasta huhtikuussa.
Mitä tekemistä mä muka siihen asti keksin?

Kaiken kukkuraksi sossu ilmoitti perivänsä mun palkasta osansa, joka tarkoittaa sitä, ettei mulle jää mitään. Eli siihen taisi loppua mun työnhaku. Mä en todellakaan anna itse ansaitsemiani rahoja millekkään sossulle, vaikka ne menisivätkin osa mun itsenäistymisvaroihin

Mulla oli suunnitelmissa mennä tänä vuonna itsenäistymisvaroilla autokouluun, mutta nyt sossu ei tue edes sitäkään. Se on niin kallis ja mun kaikki rahat menee siihen. Niimpä, MUN, ei sossun.
Sitäpaitsi ajokortti on hyödyllinen. Olisin voinut pyytää vaikka rahaa hattarakoneeseen, mutta en tehnyt niin. Miksi? - koska se on turha. Okei, ehkä hieman typerä esimerkki mutta ymmärrätte pointin varmasti. 

Nuorisokodin "pikkuvarasta" ei olla saatu vieläkään kiinni, tuskin tullaan saamaankaan. Meille siis järjestetään risutalkoot, joilla korvaamme kadonneet rahat. Loistavaa.

Kiristetyistä säännöistä huolimatta oon käynyt tallilla. Aluksi "lähden lenkille" meni läpi, mutta kun mun "lenkit" venyi 4-5h pituisiksi alettiin epäillä. No sittemin jäin kiinni, enkä ihme kyllä saanut huutoja harteilleni. Musta oltiin itseasiassa jopa ylpeitä, niin oudolta kuin se kuulostaakin.

Mun pinna on hippusen tiukalla, sillä röökit loppui eilen. Mistä tulikin mieleeni, että pitäis kai siivota. Saisin vähän rahaa. Aion myös anella, että pääsisin jo tänään lähtemään kotiin. Todennäköisesti en pääse, mutta yrittänyttä ei lannisteta.

Täällä sattuukin olemaan töissä juuri se yksi ohjaaja, jonka kanssa en tule enää toimeen.
Ennen se oli tosi mukava, mikälie siihen on mennyt. Nykyään se kohtelee mua kuin roskaa.
Haukkuu ja provosoi, haluaisi pistää mut vaarallisuus teisteihin.

Pesköön lettunsa, tuntuu että siellä on kokonainen hiekkalaatikko. Yritän vaan olla välittämättä.
Teinkin tyypille jo selväksi, etten aio olla enää missään tekemisissä, eillei ole aivan pakko.

Oon kuluttanut mun pitkiä päiviä myös katsomalla leffoja, lähinnä sellaisia synkemmistä aiheista kertovia. Kiusaamista, hyväksikäyttöä, perheväkivaltaa, masennusta, itsemurhia. Voin myöntää itkeneeni, sen verran raakoja kuvauksia. Muistot nousi pintaan mussakin.

Kaikki löytyvät netflixistä, jos joku omistaa tunnukset ja haluaa katsoa.
- Precious
- Trust
- Cyberbully

Argh, koneeni sai tässä kohtaa jonkun vammauskohtauksen ja poisti tekstini.
Otetaan siis uusiksi.

Ensimmäiseen pystyn samaistumaan parhaiten. Trust herätti tukahdutettua, syvää inhoa omaa faijaa kohtaan. Cyberbully on siitä osuva, että se kertoo kuinka pelkät sanatkin voivat oikeasti satuttaa. Nettikiusaaminen ei jää kouluun, se seuraa kotiinkin. Et ole turvassa enää missään. 

Se on vakavaa, niinkuin kaikki muukin kiusaaminen.  

Näihin sanoihin on hyvä päättää tämän päiväinen postaus.
Viettäkää mukava hiihtoloma!