MURTUNUT

Nyt on tilanne se, että...

Sain viimein työpaikan K-Supermarketista - ilman lävistyksiä.
Noh, olin siellä maanantaina ensimmäistä päivää ja pidin kovasti.

Töistä tultuani lähdin tallille ja kuinkas kävikään.

Hevonen kaatui ja minä mursin solisluuni.
Sinne meni sekin työpaikka, sillä tämän parantelu kestää ainakin 1-2kk.

Kärsin hirveistä kivuista muutaman päivän, koska laitoksen mukaan "sain vain kovan tällin."
Mikään ei kuulemma voi olla murtunut, koska ihoni ei vaihtanut väriä.

Keskiviikkona sain kuitenkin tarpeekseni ja soitin päivystykseen, jotka kehottivat tulemaan lääkärille. Jonotettiin siellä useampi tunti ja sillä välin röntgen ehti mennä jo kiinni. Lääkäri käski tulemaan seuraavana päivänä uudelleen kuvattavaksi, sekä määräsi kovat määrät särkylääkettä. Epäilys oli kuitenkin, että solisluu on murtunut.

Torstai aamusta röntgeniin, sen jälkeen uudelleen lääkärille. Kuvista sitten paljastui karu totuus.
Solisluu todella oli murtunut, mutta palaset olivat niin erillään toisistaan, että lääkärikin oli kahden vaiheilla. Yleensä solisluu paranee itsekseen ja hoidoksi riittää kantoside. Harvoissa tapauksissa solisluuta lähdetään korjaamaan leikkauksella, sillä siinä on aina omat riskinsä.

Lääkäri soitti kysyäkseen ortopedin mielipidettä, joka oli suora - se on leikattava.
Muuten parantuminen pitkittyy, eikä se välttämättä pääse itsekseen luutumaan kunnolla.
Paremmat ja varmemmat tulokset saadaan tässä tilanteessa siis leikkauksella.

Maanantaina aamusta lähden leikkaukseen.

Kaikki kyselevät, että pelottaako mua.
- Ei, ei pelota.

Paitsi se, että mitä jos en saa enää koskaan ratsastaa?
Aika moni on ollut hyvinkin yllättynyt siitä, että mä haluan vielä takaisin hevosen selkään.
Jopa mun äiti ehti kuvitella, etten koskisi hevosiin enää ikinä.

Väärin.

Mua harmittaa todella paljon, niin tuon työpaikan kuin mun harrastuksenkin puolesta.

Tämän enempää en nyt kirjoita, koska yhdellä kädellä se on jokseenkin haasteellista.