JÄÄTUULET

Olen ollut todella laiska taas tämän blogin suhteen.
Mun päivät on kulunut tallilla - kyllä.
En mä kyennyt olemaan kuin viikon erossa hevosista.
Tosin, ponit on ottaneet kaiken ilon irti mun yksi kätisyydestä?
Onko se edes sana...

Ainiin, se leikkaus.
Kaikki meni hyvin, maanantaina kävin terkkarissa ottamassa hakaset haavasta pois.
Pääsiäisen jälkeen pääsen eroon kantositeestä ja saan alkaa kuntouttaa kättä.
Jes, jes, jes.

Haava on tosi siisti, jopa terkkarissa ihmeteltiin sitä.
Kivut ovat olleet tosi pientä verrattuna siihen, mitä ne olivat ennen leikkausta.
Tai sitten mulla on vaan korkea kipukynnys, kuten lääkäri väitti.

Aika on käynyt välillä tooodella pitkäksi.
Mulla oli siis hyvää aikaa aloittaa Netflix:ssä uusi sarja, nimittäin Glee.
Joskus nuorempana tuli sitä välillä katsottua.
Silloin kun olin yksinäinen ja masentunut, syrjäytynyt paska.
Oonhan mä sitä vieläkin, mutta nykyään oon ihan sujut sen kanssa.

Mistä tulikin mieleen, että mun vointi on ollut pelottavan pitkään aika tasainen.
Lukuunottamatta kaikkia itkukohtauksia, kun oon sivusta katsellut muiden onnea.
Onnea, jota mä en tuu koskaan saamaan.

Musta tuntuu, että mun kaveritkin on etääntymässä.
Ne tekee ohareita, voi toki olla että kuvittelen kaiken.
Otan kai liian helposti itseeni, ei saisi olla niin herkkä.

Helvetti, mä olen tänään synkkänä. Ei ehkä pitäisi.
Jospa siirtyisin pois koneen äärestä, kävisin takaisin nukkumaan.
En saanut viime yönä juuri ollenkaan nukutuksi, mistälie sekin johtui.

Oon saanut paljon uusia ideoita blogin suhteen.
Aiheita mistä voisin joku kerta kirjoittaa.
- Mutta kun en koskaan saa aikaiseksi mitään.

Tulin jo eilen kotiin pääsiäisen viettoon.

Nyt ei irtoa enempää tekstiä, joten seuraavaan kertaan.