MESSUT

" Kun kompastut, jatka kierimistä.

Liike vie aina asioita eteenpäin. "

Oonpas reipas, jo toinen postaus tän viikon sisään!

Oltiin eilen äidin kanssa helsingin Finlandia talolla, Minä olen nimisillä messuilla.
Nimi ei mulle ainakaan oikein avannut messujen ideaa, joten tähän alkuun voisin hieman valaista teitä lukijoita - joita on muuten ilmestynyt kaksi lisää O___o Tervetuloa vain!

Minä olen messut olivat mulle positiivinen yllätys. Mun äiti on tunnetusti vähän hömppä, joten olin aika skeptinen messujenkin suhteen. Jälkeenpäin harmittelin kuitenkin sitä, että rahaa oli niin vähän, olisin löytänyt sieltä vaikka ja mitä pientä kivaa! 

Mun ensimmäinen oletus kun astuttiin sisään ovista oli, että mihin mä oon lähtenyt. Kuvittelin, että paikka kuhisi jotain jeesus-hörhöjä, mutta niitä olikin vain muutama. Itse en siis ole kovinkaan uskonnollinen, vaikka kristitty olenkin. Johonkin mä kuitenkin haluan uskoa.

Toivottavasti en säikytä ketään, tai leimaa itseäni täysin sekopäiseksi kertoessani tästä.
Mun äiti on reiki hoitaja, lukee korteista, sun muuta. Aluksi mua itseänikin lähinnä huvitti koko touhu, mutta oon kiinnostunut siitä aina enemmän. Joskus kun meillä on varaa, äiti on luvannut kustantaa mulle erään kurssin.

Messuilla oli paljon ilmaisia "hoitoja", joita käytiin tottakai kokeilemassa. Mulle tehtiin muunmuassa sieluskooppi, sain paljon erillaisia esitteitä ja osti äiti mulle yhden korunkin.

Ehkä se riittää niistä messuista. Mikäli jotakuta asia kiinnostaa, kysykää ihmeessä, kerron kyllä lisää mielelläni! Olen myös pohtinut, että olisiko videopostaus aivan typerä ajatus? Inhoan itsessäni kaikkea, joten sinänsä siinä olisi haastetta mulle. Ääneni on myös kamalaa kuultavaa, synnyinhän möröksi enkä ihmiseksi. :P Noh, pulmasta toiseeen.

Jos tekisin videon, mikä sen aihe olisi? Toivoisin teiltä ehdotuksia. :)
Kukaan tuskin jaksaa kuunnella, saatika sitten katsoa kun yritän mumista kuulumisia ja väkisin vääntää jotain jutun juurta. Yhden kysymys vlogin olen joskus toteuttanut, erään facebook ryhmän toimesta. Videon tekemisen edellytyksenä on tietysti, että kamerani suostuu yhteistyöhön ja saan järjestettyä muistikorttiin tarpeeksi tilaa videota varten. 

ITSEKÄS TEKO

Tällä kertaa blogin lukijoille on luvassa kuva painotteinen postaus!
Mun elämässä ei ole tapahtunut kummempia - mitä nyt joudun kuuntelemaan joka päivä saarnaa siitä, että mun täytyisi löytää uusi työpaikka. Olen kysellyt läpi kohta koko Järvenpään, eikä vieläkään ole tärpännyt. Joko heillä on jo harjoittelia, liike on liian pieni tai jokin muu syy. Turhauttavaa.

Olen nyt myös löytänyt tallin jolla tahdon käydä, mutta mitäs sitten tapahtuu..
Joku on varastanut miltein 1000€ laitoksemme "kassasta". Tämän johdosta kaikki huvittelu, mukaan lukien kavereiden kämpillä vierailu, sekä harrastukset kielletty siihen asti kunnes syyllinen selviää.
Toisin sanoen, pahimassa tapauksessa jopa jouluun asti. Mä oikeasti tungen sen paskiaisen pään perseeseen, jos mun ratsastuskuviot menee pilalle tämän takia. 

Sitten aiheeseen. Me oltiin tuossa yksi sunnuntai Jennin kanssa katsomassa Apassionata.
Käytiin ennen sitä myös kuvailemassa Helsingin keskustassa ja syömässä kampin meksikolaisessa ravintolassa.

Show ei ollut yhtä henkeä salpaava kuin ensimmäisellä kerralla, mutta aiheutti silti kylmiä väreitä!
Petyin hieman, kun areenalla ei nähtykkään kahden hevosen selässä seisovaa tyyppiä, joka hyppäsi palavan esteen yli - niinkuin viime kerralla.

Ainut mikä meni reissussa vähän mönkään oli, että kamera alkoi temppuilla.
Se ei suostunut ottamaan kuvia ja akku piti irroittaa vähän väliä.
Toiseksi vieressämme istui joku todella äkäinen nainen.

Menimme Hartwall areenalle myös pientä kiertotietä, mutta siitä ei ollut haittaa koska olimme muutenkin paikalla hyvissä ajoin. Meillä oli välitauolla myös super hauskaa :D

Siirrytäänpä kuvien pariin...

Ensimmäisenä harvinaisen iloinen minä! :)

Huh, tulipa niitä paljon :D Eikä tuossa ole edes kaikki onnistuneimmat.

Ehdottomasti paras hetki esityksessä oli,
kun loppu puolella tulivat valkeat vapaana juoksevat hevoset! ♥

~ See you soon ~

KASVUKIPUJA

Mulla meni pitkään aika mukavasti...

Sitten tapahtui jotain ja masennus sai vallan.
Mun itsehillintä petti ja pahasti.

Siitä seurasi eilinen, huonosti nukuttu yö - koska muhun sattui.
Ihan oikeasti sattui, todella paljon.

Niin henkisesti kuin fyysisestikkin.

Mä tosiaan ajattelin, että tänään olisi mun viimeinen päivä.
Ehkä se onkin, en mä tiedä, eikä kukaan muukaan.

Oon enemmän kuin hukassa.
En tahdo enää olla osa tätä maailmaa.

Mun kasvot, kädet, jalat ja rintakehä.
Ne on kaikki ruhjeilla. 

Sen enempää valittamatta, julkaistaanpa vähän kuvia.

Kävimme läheisellä "rotkolla" ja siellä oli hylätty asuntovaunu.

Talvi saapui vihdoin tänne eteläänkin.

Mulla ei ole sanoja, jotta voisin kirjoittaa pidemmin.

Voin pahoin, mutta ratkaisu siihen - lisätään lääkitystä ja lukitaan huoneeseensa.
Ei ole vastaus, mun pää tulee räjähtämään tällä menolla.

Tosiaan mun työharjoittelu Faunttaressa päättyi vuoden vaihteessa.
Samalla tuli täyteen vuosi siitä, kun muutin tänne Kellokoskelle.

Sain mittariin myös ruhtinaalliset 17 vuotta.
Joista suurin osa on ollut pelkkää paskaa.

Nyt kuuntelen päivittäin sitä, kuinka mun pitäisi ottaa itseäni niskasta kiinni.
Mennä kouluun, nyt, heti, tällä samalla sekunnilla.

Uskokaa tai älkää, mä yritän, muttei se ole helppoa.
Jos voisin, muuttuisin kouluksi. 

Ei ole mitään herkkua olla päivät pitkät neljän seinän sisällä.

Eräänä kauniina päivänä, kun kaikki oli vielä hyvin.
Kävimme aiemmin jo tutuksi tulleen ystäväni Jennin kanssa ottamassa uusia kuvia minusta.
Iso kiitos siis hänelle mahtavista kuvista ja korvaamattomasta tuesta! ♥