Sitten tapahtui jotain ja masennus sai vallan.
Mun itsehillintä petti ja pahasti.
Mun itsehillintä petti ja pahasti.
Siitä seurasi eilinen, huonosti nukuttu yö - koska muhun sattui.
Ihan oikeasti sattui, todella paljon.
Ihan oikeasti sattui, todella paljon.
Niin henkisesti kuin fyysisestikkin.
Mä tosiaan ajattelin, että tänään olisi mun viimeinen päivä.
Ehkä se onkin, en mä tiedä, eikä kukaan muukaan.
Mä tosiaan ajattelin, että tänään olisi mun viimeinen päivä.
Ehkä se onkin, en mä tiedä, eikä kukaan muukaan.
Oon enemmän kuin hukassa.
En tahdo enää olla osa tätä maailmaa.
Mun kasvot, kädet, jalat ja rintakehä.
Ne on kaikki ruhjeilla.
En tahdo enää olla osa tätä maailmaa.
Mun kasvot, kädet, jalat ja rintakehä.
Ne on kaikki ruhjeilla.
Sen enempää valittamatta, julkaistaanpa vähän kuvia.
 |
| Kävimme läheisellä "rotkolla" ja siellä oli hylätty asuntovaunu. |
 |
 |
| Talvi saapui vihdoin tänne eteläänkin. |
Mulla ei ole sanoja, jotta voisin kirjoittaa pidemmin.
Voin pahoin, mutta ratkaisu siihen - lisätään lääkitystä ja lukitaan huoneeseensa.
Ei ole vastaus, mun pää tulee räjähtämään tällä menolla.
Ei ole vastaus, mun pää tulee räjähtämään tällä menolla.
Tosiaan mun työharjoittelu Faunttaressa päättyi vuoden vaihteessa.
Samalla tuli täyteen vuosi siitä, kun muutin tänne Kellokoskelle.
Sain mittariin myös ruhtinaalliset 17 vuotta.
Joista suurin osa on ollut pelkkää paskaa.
Samalla tuli täyteen vuosi siitä, kun muutin tänne Kellokoskelle.
Sain mittariin myös ruhtinaalliset 17 vuotta.
Joista suurin osa on ollut pelkkää paskaa.
Nyt kuuntelen päivittäin sitä, kuinka mun pitäisi ottaa itseäni niskasta kiinni.
Mennä kouluun, nyt, heti, tällä samalla sekunnilla.
Uskokaa tai älkää, mä yritän, muttei se ole helppoa.
Jos voisin, muuttuisin kouluksi.
Mennä kouluun, nyt, heti, tällä samalla sekunnilla.
Uskokaa tai älkää, mä yritän, muttei se ole helppoa.
Jos voisin, muuttuisin kouluksi.
Ei ole mitään herkkua olla päivät pitkät neljän seinän sisällä.
 |
| Eräänä kauniina päivänä, kun kaikki oli vielä hyvin. Kävimme aiemmin jo tutuksi tulleen ystäväni Jennin kanssa ottamassa uusia kuvia minusta. Iso kiitos siis hänelle mahtavista kuvista ja korvaamattomasta tuesta! ♥ |
Mua niin inhottaa, kun tää meidän ah-niin-ihana-Suomen-"paras"-nuorisokoti on niin yli-ankara meille. Väittävät asioita, jotka eivät ole totta ja kuittaavat itkunkin tunnustukseksi. Painostavat tunnustamaan asioita, joita ei ole tehty.
VastaaPoistaSä oot saanut niin paljon paskaa niskaan, ettei nuorisokodillamme ole mitään aihetta painostaa sua. Miten sä muka pystyisit muuttumaan koulupaikaksi, niinkuin ne sua käskee? "Sun pitää osata muuttua koulupaikaksi". SIIS TÄH.
Ees mä en saanut noin paljon paskaa niskaan, muulta kuin siltä yhdeltä punapäältä. Ja siltäkin vaan tuli semmosta "olisit ollu haastattelussa paremmin, ei ihme ku et päässy ku hihkuit siellä liikaa haluavasi sinne". .___.
Mäkin jään nyt sairaslomalle - noi luulee, että oman laiskuuteni takia, mutta oikeasti se on siksi, koska mä en saa olla ollenkaan sun kanssa jostain hölpönpölpön-syystä. Ja sä oot ainoa ystävä, jota näkee useammin. Ja mun vointi menee ihan rusinaksi jos en saa olla kenenkään kanssa.
Milla, sä oot arvokas, vaikka susta ei tunnukkaan siltä. Oot ihana, vaikka ei varmasti tunnu nyt siltä. Sä oot kaunis, lahjakas, upea ihminen. Älä heitä sitä hukkaan, jooko? Mä kyllä kaivan sut ulos siitä kuopasta, vaikka sitten rynnien ohjaajien läpi auttamaan sua. Koska vaikka ne laiminlyö sun hyvinvointia, niin mä oon valmis tekemään vaikka mitä saadakseni sut ylös. Oot tärkeä ♥ Niin tärkeä, etten mä edes varmaan pärjäisi ilman sua. Olisin varmaan viikkoja - kuukausia - ihan tönkkönä ja ilottomana jos saisin tietää, että sä olet antanut periksi. Ja mä luulen, että moni muukin.
Sä oot ainoa, joka on jaksanut kuunnella mun jankutuksen Empusta, Marista ja Mollysta. Sä et oo kertaakaan sanonut, ettet jaksa kuunnella. Yksin sun avulla pääsin niistä kokonmaan yli. Sä et saa antaa periksi etkä sä myöskään anna - sä oot sitkeä, vahva nainen, joka on kantanut raskaan lastin tähänkin asti ja kantaa myös jatkossa, jos sä vaan saat tukea siihen.
Aww, nuo sun loppukiitokset ♥ Kiitos Milla, että oot olemassa. Mä ainakin olisin vaan itkuinen mytty sängyn pohjalla jos mulla ei olisi sunlaista ystävää. :')
(Btw, teitkö bannerisi itse? Koska saat tehdä mullekkin bannerin jos osaat tätä nykyä noin hyvin :D Mä en täysin oo tyytyväinen tämänhetkiseen mutta uudenkaan tekeminen ei luonnistu)
Heti kun huomasin viestisi facebookissa, syöksyin katsomaan millaisen kommentin olit rustannut. Ihan tälläistä en osannut odottaa!
PoistaMua alkoi ihan itkettää lukiessani tätä, mutta ei siksi että olisin surullinen, vaan siksi että aiheutit tällä viestillä mulle ihanan ja lämpimän onnen tunteen. Onnen siitä, että mulla on sunkaltainen ystävä, joka jaksaa tukea. Kannustat aina eteenpäin, vaikka sulla itselläkin on vaikeaa.
En edes tajunnut, kuinka paljon tuot sisältöä mun elämään. Huomasin sen vasta, kun olin täällä viime viikonlopun, enkä saanutkaan viettää sun kanssa aikaa. Mulla oli tylsää, mutta kaikista eniten mä olin huolissani siitä kuinka sä jaksat. Olisin halunnut auttaa vuorostani sua, mutta mua kiellettiin.
Kiitos kuuluu sulle ♥
Tein, sun antamia neuvoja hyödyntäen :D
Sun uusi banneri on upea, siitä sain inspiraatiota yrittää tehdä itselleni uutta!