HIRVEÄ HYMY

 Kadotin elämäniloni ja itseni, joten jäljelle jäi vain..

Ei mitään.

Pitkästä aikaa taas blogin parissa.

Mun on pitänyt jo muutamaan otteeseen päivittää tänne tilannetta, mutta ilmeisesti olen keksinyt parempaa tekemistä. Itseasiassa joskus mielessäni käy, pitäisikö lopettaa kokonaan. Ehkei tämä olekaan mua varten.
 

Laihdutus -  ei etene, olen lähtöpisteessä jälleen. Mulle tuli hetkellisesti "hyväksyn itseni tälläisenä kuin olen" vaihde päälle. Tällä hetkellä olen toista mieltä. Musta tuntuu jatkuvasti, ettei mulla ole oikeutta tunteisiin koska olen läski ja ruma. En ansaitse onnea tai rakkautta, vaikka ne ovat ainoat asiat joita kaipaan. Mietin usein myös, miksi mä olen niin yksin? Mua kookkaammatkin ihmiset saavat ystäviä.

Mikä mussa siis on vikana? Haluaisin kovasti tietää, saada kysymyksiini vastauksia. Sitä ei kuitenkaan tule tapahtumaan, luulisin.

Jos olisin ajatellut järkevästi, olisin jo nukkumassa. Huomenna on jälleen aikainen töihin nousu.

Mun pitäisi kai olla iloinen, että mun haluttiin jatkavan siellä tallilla.  Epäilen jatkuvasti sitä, teenkö oikean valinnan, onko musta noin ruumiilliseen työhön?

( Huh, mun teksti ei kadonnut vaikka netti kaatui äkillisesti. )

 Kaivoin tänään vanhoja youtube arkistojani ja löysin biisejä ajalta, jolloin olin todella masentunut.
 Aluksi tuntui oudolta kuunnella niitä jälkeenpäin, se aika tuntui vain niin kaukaiselta.

 Kerron nyt salaisuuden...
 Otin yhtenä päivänä yliannostuksen lääkkeitä.
 Tiedän, olin hyvin epätoivoinen eikä se määrä tappamaan olisi läheskään riittänyt.
 Mutta ne kouristukset mitä se aiheutti, olivat varmasti kauheimpia mitä olen eläissäni kokenut.

 Jouduin myös poliisien kanssa tekemisiin, pitkästä aikaa.
 Sain oikein saattuen laitoksen ovelle asti. Siitä vasta riemu ratkesi.
 Mut pistettiin jopa kusitesteihin - tämän siis suoritun ohjaajan valvovan silmän alla.
 Kuinka ahdistavaa.. Nyt kaikki ovat saaneet päähänsä, että käytän kannabista.
 Tämä johtuu vain siitä, että testissä kannabiksen kohdalla oli vain HAALEA VIIVA.
 - Mutta viiva kuitenkin! En ole koskaan edes harkinnut käyttäväni huumeita, vaikka niitä on mulle tarjottu. Valtion ilmaisen taksi kyydin sain kyllä ihan muista syistä. Mulla paloi nimittäin käämit erääseen kusipäähän ja heitin tätä kananmunalla. Kyllä, kananmunalla. Typerää, hyvähän se jälkeenpäin on sanoa.

Ainiin, se vuokatin reissu.
Sanon vain, ettei se mennyt lähellekkään niinkuin piti.
Säätkään eivät olleet suotuisia valokuvaamiselle, joten saldoa ei juurikaan kertynyt.
Kaikki kuvat joita sain, olivat laadultaan enemmän tai vähemmän paskoja.

Se siitä lörpöttelystä.

Jos jotain positiivista haluatte kuulla, niin olen kohta saanut suoritettua ensiapukurssin, josta muuten löysin muutaman uuden tuttavuuden. Olen myös käynyt ratsastamassa yhtä uutta hevosta, entisen vuokrattavan lisäksi.

HILJAISUUDEN VAARA

Oloni ei ole nyt kovin... kirjoituksellinen?
Whatever.

Sossujen näkeminen, se on aina yhtä ahdistavaa.

Muutenkin, minua on taas viime aikoina tuntunut ahdistavan vähän kaikki.

Ajatukseni olen saanut muualle, viettämällä aikaa kavereideni kanssa.

Leffoja on tullut katsottua enemmän kuin laki sallii, sain raahattua itseni salille,

ostimme jopa vähän herkkuja kaupasta. Keräsimme myös huudot ohjaajalta, 

kun myöhästyimme 22minuuttia sovitusta paluu ajasta - innostuimme nimittäin kuvaamaan tähtiä

Ei siinä mitään, laihdutukseni näyttää silti olevan hyvällä mallilla.

Reilussa viikossa on pudonnut jopa 3kg, siitä jos jostain olen iloinen.

Eilen kävin pankissa, avaamassa itselleni tilin.

Sen jälkeen etsimme useasta kaupasta huoneeseeni mattoa, mutta tuloksetta.

Lopulta päädyin kampaajalle ja sen seurauksena päätin uhrautua kuvattakasi.

Polillakin kävin, mutta en pystynyt keskittyä. 

Olin jotenkin, poissaoleva.

Tässä kuitenkin eilisen saldoa.

Tähtikuvia en ole vielä ehtinyt käsitellä, joten niitä tulee myöhemmin.

En ole kovin hyvässä vedossa tänään, anteeksi.

Siitä syystä jätän kirjoittamisen täksi päiväksi sikseen.

LIIAN KYLMÄÄ HENGITETTÄVÄKSI

Asiat eivät ole kovin hyvällä mallilla.
 
Pikkuveljelläni on sijoitus uhka päällä.
Jos hän joutuu pois kotoa, äitini joutuu muuttamaan.
Lopettamaan vanhat koiramme, sekä luopumaan gerbiileistä.
Äitini sanoja lainaten " sen jälkeen minulla ei ole enää elämää. "
En ole huolissani omasta jaksamisestani, vain äidistä.
Toivon tosissani, että veljeni ymmärtää, ettei minun jälkiäni kannata seurata.
Olen huono esikuva, anteeksi.
 
Jollain tavalla kai syytän tästä kaikesta itseäni.
Minun olisi pitänyt näyttää mallia, ei tyriä asioita.
Näen veljessäni selvästi itseni.
Hänkään ei usko, että sossut todella voivat viedä hänet pois kotoa.
En mäkään uskonut, ennen kuin oli liian myöhäistä.
Kamalinta on se, että kun kerran sinne joudut - on hyvin vaikea päästä enää takaisin.
 
En sanoisi omaa käytöstäni miksikään oireiluksi, mutta päätin että viimein teen jotain.
Jotain, että voisin sietää itseäni, pystyisin katsomaan itseäni peilistä.
Tein suunnitelman, jota mun täytyy noudattaa orjallisesti vähintään 2 kuukautta.
Okei, sivustolla josta idean sain sanottiin näin " älä noudata tätä kahta viikkoa pidempään, ilman terveysviranomaisen tarkkailua. " 
Väliäkö sillä, mulla on paljon ylimääräistä. 
 
Haluan pudottaa ainakin 40kiloa.
Aamu oli hirveä.
Muut söivät lihapiirakkaa ja minä..
Lasi vettä, maitoa ja teetä.
Niistä mun päivä suurimmaksi osaksi koostuu.
Sen lisäksi, aioin aloittaa urheilun.
Käyn salilla 3-5 kertaa viikossa, tästä päivästä lähtien.
Ajatus yksin salille lähdöstä ahdistaa, mutta enköhän selviä siitä.
 
Viime viikko koulussa oli erikoinen.
Meillä oli eräänlainen "teemaviikko" ja luokallemme tuli sirkus Magenta.
Parhaiten mieleeni painuivat hetket, kun harjoittelimme luottamusta ja akrobatiaa.
Pitkästä aikaa mua aivan oikeasti nolotti oma painoni.
Miten voisin osallistua ihmispyramidiin kun olen tälläinen norsu?

Keskiviikko oli kuitenkin kauhein, kävimme Vantaalla Superparkissa.
Mua alkoi ahdistaa ihan liikaa, hyvä etten pillahtanut itkuun.
Sen päivän vietin yksin, jossain nurkassa, piilossa siihen asti kun oli aika lähteä.

Torstaina oli viimeinen päivä, fiilikset olivat haikeat.
Saimme vieraaksemme Tommy Lindgrenin.
Älkää huolestuko, jos nimi ei sano mitään! 
Munkin ensimmäinen ajatus oli, että pitäisikö mun muka tietää toi?

Tommy räppää siis englanniksi ja kun kuulin muutaman biisin, tiesin tyypin heti.
Esimerkkeinä vaikka TÄMÄ ja TÄMÄ

Ja mitähän vielä..
Tänään menen kahdeksi tallille, iltavuoroon.

~ Palaillaan ~