HIRVEÄ HYMY

 Kadotin elämäniloni ja itseni, joten jäljelle jäi vain..

Ei mitään.

Pitkästä aikaa taas blogin parissa.

Mun on pitänyt jo muutamaan otteeseen päivittää tänne tilannetta, mutta ilmeisesti olen keksinyt parempaa tekemistä. Itseasiassa joskus mielessäni käy, pitäisikö lopettaa kokonaan. Ehkei tämä olekaan mua varten.
 

Laihdutus -  ei etene, olen lähtöpisteessä jälleen. Mulle tuli hetkellisesti "hyväksyn itseni tälläisenä kuin olen" vaihde päälle. Tällä hetkellä olen toista mieltä. Musta tuntuu jatkuvasti, ettei mulla ole oikeutta tunteisiin koska olen läski ja ruma. En ansaitse onnea tai rakkautta, vaikka ne ovat ainoat asiat joita kaipaan. Mietin usein myös, miksi mä olen niin yksin? Mua kookkaammatkin ihmiset saavat ystäviä.

Mikä mussa siis on vikana? Haluaisin kovasti tietää, saada kysymyksiini vastauksia. Sitä ei kuitenkaan tule tapahtumaan, luulisin.

Jos olisin ajatellut järkevästi, olisin jo nukkumassa. Huomenna on jälleen aikainen töihin nousu.

Mun pitäisi kai olla iloinen, että mun haluttiin jatkavan siellä tallilla.  Epäilen jatkuvasti sitä, teenkö oikean valinnan, onko musta noin ruumiilliseen työhön?

( Huh, mun teksti ei kadonnut vaikka netti kaatui äkillisesti. )

 Kaivoin tänään vanhoja youtube arkistojani ja löysin biisejä ajalta, jolloin olin todella masentunut.
 Aluksi tuntui oudolta kuunnella niitä jälkeenpäin, se aika tuntui vain niin kaukaiselta.

 Kerron nyt salaisuuden...
 Otin yhtenä päivänä yliannostuksen lääkkeitä.
 Tiedän, olin hyvin epätoivoinen eikä se määrä tappamaan olisi läheskään riittänyt.
 Mutta ne kouristukset mitä se aiheutti, olivat varmasti kauheimpia mitä olen eläissäni kokenut.

 Jouduin myös poliisien kanssa tekemisiin, pitkästä aikaa.
 Sain oikein saattuen laitoksen ovelle asti. Siitä vasta riemu ratkesi.
 Mut pistettiin jopa kusitesteihin - tämän siis suoritun ohjaajan valvovan silmän alla.
 Kuinka ahdistavaa.. Nyt kaikki ovat saaneet päähänsä, että käytän kannabista.
 Tämä johtuu vain siitä, että testissä kannabiksen kohdalla oli vain HAALEA VIIVA.
 - Mutta viiva kuitenkin! En ole koskaan edes harkinnut käyttäväni huumeita, vaikka niitä on mulle tarjottu. Valtion ilmaisen taksi kyydin sain kyllä ihan muista syistä. Mulla paloi nimittäin käämit erääseen kusipäähän ja heitin tätä kananmunalla. Kyllä, kananmunalla. Typerää, hyvähän se jälkeenpäin on sanoa.

Ainiin, se vuokatin reissu.
Sanon vain, ettei se mennyt lähellekkään niinkuin piti.
Säätkään eivät olleet suotuisia valokuvaamiselle, joten saldoa ei juurikaan kertynyt.
Kaikki kuvat joita sain, olivat laadultaan enemmän tai vähemmän paskoja.

Se siitä lörpöttelystä.

Jos jotain positiivista haluatte kuulla, niin olen kohta saanut suoritettua ensiapukurssin, josta muuten löysin muutaman uuden tuttavuuden. Olen myös käynyt ratsastamassa yhtä uutta hevosta, entisen vuokrattavan lisäksi.