PERIMMÄINEN TOTUUS

Vaikeuksien kautta voittoon - sanonnassa taitaa olla jotain perääkin.

Lopetin tallilla työharjoittelun, mielialani romahti totaallisesti.
Ohjaajat löysivät huoneestani hirttoköyden, viiltelin kolmesti päivän sisällä.
En ole kykenet kuin itkemään, tunsin itseni niin arvottomaksi.
Kaverit tekevät turhia lupauksia, ihmiset kehottavat puhumaan mutta eivät edes yritä ymmärtää.
Musta välitetään vain koska on pakko, tai siltä ainakin musta tuntuu.

Miksi mä pidän tälläisiä ihmisiä mun elämässäni?
Koska mulla ei ole muuta, en tahdo jäädä aivan yksin.
Mikä siis todistetusti pahentaisi mun oloa.

Mietin ihmisiä, kaikkia muita rakastetaan.
Mikä mussa siis on vikana?

Tiedän etten ole kuin muut, olen erillainen.
Enkä halua sitä  - toisaalta taas haluan.
Kun olin kiusattu, olin kaikkien silmätikku. 
Nyt taas, kaikki ovat unohtaneet mut. 
Jatkaneet elämäänsä kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut. 
Toivoin joskus olevani näkymätön, mutta jos se on tälläistä...
En tiedä haluanko sitä enää.

Miten nyt sitten menee?
Huomattavasti paremmin.

Aloitan todennäköisesti tammikkuussa Faunattaressa työkokeilun, mistä olen iloinen.
Mulla on täällä Kellokoskella yksi ystävä, jonka tuki on ollut korvaamatonta.
Hän itseasiassa kirjoitti musta kokonaisen postauksen blogiinsa.
Jos haluat nähdä sen paina TÄSTÄ.

Suosittelen kyseistä blogia muutenkin lukulistalle lisättäväksi, koska:
- Jenni on aivan älyttömän taitava kuvaamaan
- Ulkoasu on ihailun arvoinen
- Hyvä kirjoittaja, monellakin tapaa. 
- Kertoo asioista avoimesti
- Eikä varmasti vastaa kommenttiisi tylysti!
- Monipuolinen, löytyy tekstiä kera loistavien kuvien ja jopa videoita.
- Mielenkiintoiset aiheet.

Tänään oli luvassa heppailua, tässä kuvat olkaa hyvät!

Kuvista, sekä kivasta päivästä kiitokset Jennille! ♥

Nyt täytyy saada äkkiä tämä postaus päätökseen, 

oon nimittäin ollut koneella kohta 10 minuuttia yliaikaa..

Kuulemisiin!