OHITUSKAISTALLA

Tuntuu kuin viimeisimmästä postauksesta olisi jo kulunut ikuisuus.
Kaikki aikani on kulunut tallilla, jonne siis pääsin 2 kuukaudeksi harjoitteluun!
 
Olen iloinen, mutta samalla hieman peloissani. Entä jos en jaksakkaan?
Työ on raskasta, mutta palkitsevaa. Eikä tallin väessäkään ole mitään vikaa.
Mulle on kuitenkin aiemminkin käynyt niin, että vaikka kuinka tahtoisin aamulla nousta sängystä
ja lähteä pyöräilemään tallille.. voimani eivätkään riitä. 




Mietin lähes päivittäin, onko tämä sitä mitä todella haluan?
Rehellisesti sanottuna kai ei, mutta tahdon uskotella itselleni toisin.
Eläinlääkäri oli haaveammattini, mutta se kariutui kun en päässytkään lukioon.
Ehkä hyvä niin, sillä tallille on aamuisin paljon helpompi lähteä kuin kouluun.

En kuitenkaan ollut tehnyt minkäänlaista varasuunnitelmaa.
Ajattelin aina, että saavutan unelmani.

Ei tarvitse sanoa, että minulla on vielä aikaa.
Minussa on herännyt kova itsenäistymisen halu.
Tahdon aikuistua ja nopeasti, mutta mihin minulla on kiire valmiissa maailmassa?
- Vapauteen. En tahdo olla enää muiden määräiltävänä. En jaksa kuunnella päivästä toiseen mikä on oikein ja väärin, mikä on minun parhaakseni. Mistä kukaan voisi tietää sen yhtä hyvin kuin minä?
- Ei kukaan.

Kamalaa tilitystä.
Tunnen vain olevani umpikujassa jälleen.
Tulevaisuudella ei ole minulle mitään annettavaa.

Keskiviikkona nuorisopolille mennessäni, keksin hyvin elämääni kuvaavan lausahduksen.

" Elämäni on kuin väärään suuntaan kulkevat liukuportaat.
   Ylös on vaikea päästä ja kun viimein onnistut, ne tuovat sinut takaisin alas. "



Mielessäni on ollut asioita, joita en voi kertoa edes tänne.
En halua vaarantaa suunnitelmaani, mikäli kaikki menee pieleen.
Kukaan ei saa tietää, ennen kuin... 

Menetin jälleen ystäväni. Syyksi hän sanoi "minun täytyy keskittyä kouluun".
Ei se oikeasti mene niin. Olin taas lähellä tehdä itselleni jotain.
Tunnen itseni arvottomaksi, minulla ei ole kohta enää ketään.

Juuri ennen välien poikki laittamista olimme viettäneet hauskimman päivän aikoihin.
Mitä tein väärin, mikä meni pieleen?









Mietin usein, yhä edelleen. Onko elämälläni tarkoitusta?
Jos on, uskon sen olevan pelkkää kärsimystä.
Vaikka ihmiset pitävät minua vahvana, ei minunkaan selkäni kaikkea jaksa kantaa.



Se siitä sitten. 
Toivon, että kuulette minusta vielä, mutten lupaa mitään.