Mieliala oli näin matalalla viimeksi vuosi sitten, kun makasin naama ja kädet verillä keskellä moottoritietä.
Onneksi mun ympärillä on ihmisiä, jotka tukevat minua.
Kunhan ensin saan suuni avatuksi.
He saavat minut ymmärtämään, ettei yksikään ihminen ole sen arvoinen, että minun tarvitsisi satuttaa itseäni enempää.
Kaikki tuntui vain olevan niin hyvin.
Olin typerä ja sokea, kun kuvittelin, että joku voisi oikeasti välittää minusta vilpittömästi. Kaiken sen takia, mulla on nyt käsi paketissa. Lisää arpia ranteessa. Syvempiä kuin koskaan aiemmin.
Älkää huoliko, opin läksyni ja aion pysytellä kaukana miehistä.
Koulussa menee paremmin kuin hyvin.
Olen saanut jo kolme työpaikka ehdokasta, kaikki hevosten parista.
Sain jopa uuden ystävän.
Tänään iltapäivällä menen käymään yhdessä, josko pääsisin harjoittelemaan.
Eilen päätin myös värjätä hiukseni, kun blondi alkoi kyllästyttää.
Punainen saa minut näyttämään entistä oudommalta.
Kai tämä vaatii vielä tottutelemista.
Hups, netti katkesi äkillisesti.
Onneksi olin tarpeeksi kärsivällinen, eikä teksti päässyt katoamaan.
Olimme myös muutama päivä sitten ystäväni Jennin kanssa kuvaamassa saippuakuplia. Se oli yllättävän vaikeaa. Muutamaan otokseen olen kuitenkin suhteellisen tyytyväinen. Olihan se ensimmäinen kertani.
Sain Jennin myös suostuteltua kuvaamaan minua, sillä hänkin tarvitsee harjoitusta henkilökuvauksessa. Kaksi viimeistä kuvaa ovat siis hänen otoksiaan, lisää löydätte hänen blogistaan. Voin sanoa, että hän jos joku on taitava valokuvaaja. Jos siis taide yhtään kiinnostaa, käykää katsomassa täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista, ne piristävät päivääni! :3