RIITASOINTU

Meno nuorisokodissa on lähtenyt käsistä.
Kaikilla on jotain toisiaan vastaan, uudet nuoret ovat sekoittaneet pakan täysin.
Mun oma epävakaa tila ei auta yhtään asiaa. Kaikki on sekaisin, aivan liian sekaisin.

Ennen oli niin rauhallista. Mä tunsin jo melkein viihtyväni siellä, se oli mulle toinen koti.
Enää ei tunnu samalta. Mua ahdistaa päivittäin. Odotan vain, että pääsen lomille hetkeksi pois sieltä.

Nyt istun kirjastossa, tekemässä tätä postausta.
Tää on ainut tilaisuus kirjoittaa, muulloin en oikein koneelle pääse.
Kuvia mulla ei taaskaan ole antaa, en mä tajunnut niitä tänne mukanani raahata.
Ehkä sitten joskus toiste.

Mun koulunkäynti ei näytä taaskaan kovin hyvältä.
Oon ollut niin paljon pois, että mun on vaikea kiriä.
Mun peruskoulun läpi pääsy on vaakalaudalla.
Mua pelottaa, kuinka kestän toiselle luokalle jäännin, jos niin käy.
Romahdanko taas aivan täysin?
Nukun päivät ja itken yöt.
Lopetan syömisen ja laihdun kuukaudessa 20 kiloa.
Mikään ei huvita.

Toivon ettei niin käy.

Kavereiden saralla menee sentään paremmin.
Pääsin jälleen sopimaan vanhan ystäväni kanssa välimme, hyvä vai huono juttu, siitä en tiedä.
Harrastus asiaa en taas ole saanut lainkaan eteenpäin.
Mun piti tällä viikolla mennä kokeilemaan yhtä hevosta, mutta jaksaminen ei riittänyt.
Aluksi olin todella innoissani, mutta en enää.
Tuskin pääsen kesällä sinne leirillekkään. Se olisi pitänyt varata jo aikoja sitten.
Paikkoja ei juurikaan ole enää jäljellä. Entäs sitten?
Ratsastusleiri on aina ollut yksi mun kesän kohokohdista.
Asiat muuttuu ja mä vihaan muutoksia.

Vielä 15 minuuttia ennenkuin bussi tulee ja palaan takaisin.
Matkassa tosin menee reilu puoli tuntia, mikä sujuu rattoisasti musiikin parissa.
Loppu illan vietän huoneessani, nieleskellen pahaa oloa.
Odotan niitä huutoja ja sanktioita, mitä tulen saamaan.
Huomasin juuri, kuinka ne yrittivät soittaa. Varmaankin kyselevät missä viivyn.
Kouluhan loppui jo yhdeltä, mutten mä ollut siellä taaskaan.

Oon saanut paljon ideoita blogiin liittyen.
Niitä en paljasta kuitenkaan ihan vielä.
Ainiin, huomasitte myös varmaan uuden ulkoasun!
Kiitos siitä kuuluu ystävälleni Jennille, jonka blogin löydätte lukulistaltani
tai suoran linkin aivan sivun alaosasta.

Tämän julkaistuani taidan mennä sauhuille, ennenkuin astun bussiin.
~ Kuulemisiin